torstai 12. marraskuuta 2009

ja he elivät elämänsä onnelisina loppuun saakka.... vai?

Onko kukaan miettinyt miksi sadut loppuu näin. Pienestä pitäen rakastin satuja yli kaiken ja tietenkin ajattelin että omakin elämä olisi isoina kuin satua ja elämän eläisi loppuun saakka onnellisena. Mutta näinhän ei ole. Tosi asia on karuakin kovempaa. Olen myös miettinyt mitä se onni oikein on. ja miten sitä mitataan. Itse en koe itseäni nyt mitenkään onnetomaksikaan en toki onhan minulla montakin syytä onneen. Kolme kaunista ja tervettä lasta. Se jos mikä on syy onneen niin moni kun ei valitettavsti sitä onne saa kokea. Onni on myös rakkaus. Rakastan miestäni totta kai. En oikein voisi kuvitella elämää ilman Juhaa. Vaikka meillä onkin välillä ollut vaikeita kausia mutta kellä nyt ei oisi. varmaan moni vaikeassa tilanteessa ottaa hatkat tai laittaa isännän pelolle. Minä kai olen niin höhlä kun en ole näiin tehnyt vaan yrittänyt korjata meidän elämäämme. Ja paraneeko se elämä miestä vaihtamalla, eroamalla. en tiedä. Tuskinpa. Samat ongelmat voi olla uudessakin suhteessa sitten jonkun vuoden päästä kun alku huuma on mennyt ohi. Kuuntelin radioita tässä yksi päivä ja peräti joka toinen avioliitto päättyy eroon!!! Aika iso luku minusta. Mutta ei vaan kaikki saa asioita korjattua joten saattaa siinäkin tilanteessa olla parempi erota kun kitua.

Mutta tähän onnellisuus aiheeseen. Oletko onnellinen. Minä koen olevani perus onnelinen. Kaikki on suhteelisen hyvin ja elämäkin on ihan mukavaa kun sen oikein oivaltaa =)

onnea ja onnellisuutta kaikille!

2 kommenttia:

Kata kirjoitti...

Hei Taika,koskettava aihe.
Minäkin olen mietiskellyt osittain samantapaisia asioita kuin sinäkin.
Näytän lapselta,mutta olen silti jo reilusti yli parikymmentä.
Vaikka ympärillä onkin kaikki ihan hyvin...sitä joskus vaipuu sellaiseen masennukseen.Mutta en kovin pitkäksi aikaa onneksi.En toivottomuuteen siis.

Alku aikoina avioliitossamme meillä oli vaikeata,koska oli kauheasti mustasukkaisuutta,
nyt on hyvin.
Rakastan miestäni ja olen aina alusta asti häntä rakastanutkin.
Hänestä ei ole kysymys ollenkaan.Mutta omia asioita sitä joskus käy läpi.Olen silti perus onnellinen.

Hyvää päivän jatkoa sulle!:)

Pink Links kirjoitti...

Hieno ja syvällinen kirjoitus!

Minulle on käynyt niin, että olin todella onneton ennenkuin tapasin mieheni vuosia sitten. Minun satuni alkoi meidän rakkaudestamme.

Meillä on ongelmia vain silloin, kun joku ulkopuolinen taho yrittää vahingoittaa meitä. Sitä tapahtuu liian usein. Se tekee minut toisinaan surulliseksi, mutta onnellinen ja kiitollinen olen siitä ilosta ja rakkaudesta, mitä olen saanut.

Toivon sinulle rakas kaimani onnea ja iloa perheesi kanssa♥